Mä olen itse melkein sitä mieltä, että täydellistä luottamusta ei ole. Nii, no, yleensäkään mitään täydellistä ei ole. Mutta silti.. Mä en tiedä olenko mä sitten jotenkin ihmeellinen ihminen kun kelaan tämmöstä asiaa.
Mun luottamus on nyt ainakin kahteen kertaan petetty niin pahasti, että mun on oikeesti vaikee pystyä luottamaan kunnolla melkein keneenkään. Mä yritän, yritän oppia luottamaan ihmisiin paremmin, mutta mä tosiaan toivon, että en tee sitä sen takia, että mun luottamus voitais pettää taas. Tässä sen muuten näkee, mä olen varpaillani. Mä en haluais ajatella, että se tullaan vielä pettämään joku päivä, mutta jotenkin se tulee jostain alitajunnasta.. Silleen ku se ois jotenkin päivänselvä asia.
Mutta miten mä voin sitten toivoa luottamusta mua kohtaan, jos en itse osaa luottaa? Se tuntuu ehkä väärältä, kyllä, minun mielestäni ainakin. En voi vaatia toiselta vilpitöntä luottamusta, jos en itse osaa luottaa toiseen, vai? Tai no voin, mutta niin.. Ehkä mun kaltanen liikaa ajatteleva ihminen saa tänkin asian kuulostamaan todella vaikealta.
Miten mä voin oppia luottamaan uudestaan? Ehkä se palautuu sillä, että saa luottamusta toisilta. Vai olenko aivan väärässä? Mä vaan toivon, että voisin joskus elää niin, että mun ei tarvitse jokaisesta teksti- tai facebook-viestistä kysyä, että: "Kuka sulle viestittelee?" tai jokaisesta puhelusta, että: "Kuka sulle soitti?" - Mä en pidä siitä itsekään, niin miten joku toinen?
Mä en tahdo olla liian mustasukkainen, koska tiedän, että siitä ei yleensä kukaan pidä. Ei kukaan halua elää niin, että kaikesta pitää raportoida.
No, ei muuta kun luottamusta kartuttamaan ja näinpäinpois.
Terveisin,
Tekko
Iteki kyselen aina että kuka soitti, mutta se on lähinnä sellasta tavallista uteliaisuutta ja jäänyt tavaksi. En usko että kovin moni siitä loukkaantuu jos kysyy? Sitten ehkä jos ei voisi kertoa että kuka soitti tms niin rupeis miettimään että jahas? Itsellä ei ole salattavaa niin ei haittaa kertoa kenelle puhuu yms, kunhan ei tarvitse raportoida jokaikistä käytyä keskustelua kaupankassamyyjien tms kanssa :-D
VastaaPoistaLuottamusta pitää olla, muttei kehenkään kannata eikä tarvitse sokeasti luottaa.
Joko ihminen luottaa, tai sitten ei luota. Ei ole mitään siltä väliltä.
VastaaPoistaToki mielipide se tämäkin.
Kuulostaa kyllä siltä, että kuulostaa ihan järkeen käyvältä mielipiteeltä. Toisaalta.. Kyllä mä osaan luottaa ja luotankin, mutta välillä tulee semmonen tunne, että ei oikein tiedä. Että toisaalta.. Hmm, en tiedä. Kokemukset opettaa aina, mutta toisinaan ne opettaa väärään suuntaan. Ei voi olettaa parin huonon kokemuksen perusteella, että kaikki on samallaisia.. Yleistäminen, ongelmani.
VastaaPoistaEn ihan allekirjoita tuota että ei olisi mitään siltä väliltä. Tuon mukaan joko ei luota _yhtään tai sitten luottaa ihan sokeasti, kumpikaan ei kovin hyvä vaihtoehto.
VastaaPoistaKuitenkin pitäisi olla valmis siihen pahimpaankin, maailmassa on liikaa asioita jotka muuttuu ja muuttaa ihmistä joten sanoisin että ei täällä voi 110% luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä ja aina ei edes itseensä.. Sellaisella terveellätasolla kun pidetään asiat niin hyvin menee :D Tosin tämäkin riippuu siitä että missä suhteessa sitä luottamusta on/ei ole? Paljon eri asioita joissa voi luottaa tai olla luottamatta. Pois yleistäminen ja ääripäät :D
Pointti oli siis että esim voi luottaa ettei puoliso petä, mutta voi myös valmistautua pahimpaan. Jos elelee jossain pilvilinnoissa niin sieltä myös putoaa korkeammalta ja kovempaa.
VastaaPoistaJos taas se että odottaa pahinta tarkoittaa ettei luota toiseen niin sitten sanoisin ettei kukaan luota puolisoihinsa, en usko että kukaan voisi sanoa täysin varmaksi etteikö olisi mahdollista että puoliso joskus tekisikin jotain? Voi vain luottaa ettei NYT tee, ikinä kun ei ikäväkyllä tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa ja millaisia ihmisiä vanhempana ollaan. Kuitenkin kun miettii asioita joita itse on sanonut ettei koskaan tee, niin kuinkakohan moni on jo tehty tai tullaan tekemään? Ei saisi sanoa 'ei ikinä' eikä 'aina' koskaan :P
Asiaa viime yönä rankasti pohtineena kuulostaa kovin järkeen käyvältä ajatella että joko luottaa tai ei luota. Koska jotenkin tuntuu siltä, että jos luottoa on vaikka 49% niin ainahan siinä on se epäilys, niin voiko sit taas sanoa luottavansa..
VastaaPoistaTätä mietittiin eilen erään anonyymin kanssa kauan ja olin itsekin sitä mieltä monessa vaiheessa, että on myös olemassa semmosia väliasteita.. Mutta jotenkin ajatusmaailma palasi takasin siihen, että on vain kaksi luottamusastetta - luottaminen tai ei luottaminen. Koska eihän se ole luottamista jos epäilee.. Vaikka päässään kelaakin asiaa, että kyllä luotan, vaikka hieman epäilenkin, niin jotenkin se sitten muuttuu aina takasin siihen 0%.
Tosin voi olla, että ajattelen liian hankalasti ja en osaa pitää tätä ajatusta täysin kasassa.